Yksi tärkeä sosiaalistamisen osa on tutustua turvallisesti toisiin koiriin jo varhaisessa vaiheessa. Koiriin sosiaalistamisen pointtina on, että pentu tottuu eri näköisiin, kokoisiin ja tapaisiin koiriin jo pienenä. Sehän ei tiedä mitä maailmassa vastaan tulee, ellei sitä sille näytetä. Tällä toiminnalla voidaan ennaltaehkäistä pelkotiloja ja siten helpottaa koiran kanssa liikkumista yhteiskunnassa.
Rokottamatonta pentua en halua vielä esitellä aikuisille koirille, joita en tunne. Uusista kontakteista haluan muutenkin mahdollisimman positiivisia kokemuksia, sillä 8-viikkoisena (7-12) koetut tilanteet jäävät koiralle koko loppuelämäksi mieleen ja muovaavat sen luonnetta. Huonot kokemukset, siinä missä hyvätkin, vaikuttavat siihen miten koira myöhemmin suhtautuu uusiin tilanteisiin.
Olen elänyt siinä käsityksessä että Eppu on jotenkin varovainen tai jopa arka. Todellisuus olikin sitten hieman toisenlainen.
Huomasin eläinlääkärikäynnillä (toinen tutustuminen ja punnitus) että Eppu kiinnostui muista koirista ja lähti niitä kohti. Oikein rohkaiseva tilanne. Myös uudet ihmiset saivat nyt reipasta hännän heilutusta. Ihmiset saivat Eppua tervehtiä mutta vieraita koiria en vielä päästä lähelle.
Tästä rohkaistuneina päätimme käydä vierailulla appivanhempieni luona, jossa koiria ymmärretään ja aikuisia kilttejä koiria on kolme kappaletta.
Berninpaimenkoirakavereita
Ensimmäisenä tutustumaan tuli Aada, puolivuotias berninarttu. Aada oli hihnassa, sillä kokoeron takia ei uskallettu päästää tilannetta aivan vallattomaksi. Aada otti tilanteen hienosti ja meni maahan leikkimään Epun kanssa. Eppu paineli rohkeasti Aadan luo ja kävi aina välillä luonani kääntymässä. Leikkihetki sujui hienosti.
Seuraavaksi luoksemme tuli Mona. Niinikään berni, ikää 8-vuotta. Eppu meni iloisesti tervehtimään mutta joutui perääntymään Monan ilmoitettua ettei ole halukas leikkimään. Mitään traumaa tilanteesta ei tullut, vain normaalia koirien käytöstä ja arvojärjestyksen toteuttamista.
Kolmas ja suurin kaveri oli Max, parivuotias berni. Se vaikutti pohtivan mikä tämä rääpäle oikein on ja kävi vähän merkkailemassa. Hienosti meni tämäkin kohtaaminen.
Totesimme että meillä on reipas, rohkea pentu, joka on utelias kuten pennut yleensäkin. Ensimmäisten päivien arkuus lienee ollut vain suuren muutoksen aiheuttamaa jännitystä.
Muita pentuja
Myös toisiin pentuihin kannattaa tutustua. Niiden kanssa leikkiessä oppii tärkeitä koiramaisia käyttäytymisiä ja pentujakin toki on monenlaisia ja kaikkeen erilaiseen on hyvä vähän tutustua, ettei myöhemmin pelottaisi.
Seuraavana tiistaina oli taas pentueskarin vuoro. Nyt olikin jo toinen ääni kellossa. Eppu halusi mennä tervehtimään kaikkia koiria, jotka se näki. Vieläkään ei oikein voitu mennä. Osa pennuista oli jopa puolet pienempiä kuin Eppu ja joku jopa erittäin varovainen ja arka, joten katseltiin vain vähän kauempaa häntä heiluen.
On ihanaa nähdä miten pentu kehittyy joka päivä. Vaikuttaa jopa siltä että aina kun se herää päiväuniltaan, on tapahtunut edistystä.
Ihmeellistä!