Olen tehnyt Epun kanssa jonkin verran töitä nimen oppimisen kanssa sekä luoksetulon kanssa siten, että kun Eppu katsoo minuun = kiinnostuu minusta, sanon sen nimen ja kehun. Tämä lisää myös kontaktia, jota koira kohta mielihyvän tuottamisen takia ottaa jo itsekin.
Olen huomannut että teemme tämän kontaktin ilmeisesti aina jotenkin samoissa paikoissa, sillä Eppu alkoi hakeutua kotipihassa tiettyihin paikkoihin ja jää sitten odottamaan viestiäni. Tämän jälkeen se rynnistää kohti ja tulee luokse. Vauhdissa ollessaan se kuulee sanan ”tule”. Olenkin viime kerrat pyrkinyt vaihtamaan ainakin omaa paikkaani, etteivät nimi ja luoksetulokutsu yhdistyisi vain tiettyihin paikkoihin
Pentukouluun
Olen lukenut monestakin tahosta, joka järjestää pennuille esikoulua lähistöllä. Googlaamalla löytää kaiken ja tuttujen koiraihmisten kautta saa sitten vielä suosituksiakin. Meille eskari osui ensimmäiselle tiistaille. Lähellä oleva koirankouluttaja järjestää joka tiistai pentujen eskaria, johon voi ilmoittautua yksittäisille tunneille. Tämähän sopi meille vallan mainiosti.
Pentueskari oli alkuun jännittävä paikka. Oli monta erinäköistä koiraa ja osa piti myös meteliä. Lisäksi oli vielä vieraita ihmisiä. Aluksi Eppu jähmettyi syliini (eikä se edes muuten tykkää sylissä olla) mutta rentoutui kun tehtiin rentoutusharjoitus, jossa koira lepäsi sylissä ja sitä siliteltiin ja puhuttiin rauhoittavasti.
Kun pennut olivat rauhoittuneet, osa enemmän osa ei niin paljon, otettiin namit esiin ja pyrittiin saamaan pentu seuraamaan namikättä pari askelta kerrallaan. Eppu ei oikein uskaltanut lähteä liikkeelle alkuun, joka puolelta kuului ääniä ja vielä vähän jännitti. Kun sitten me omistajat saimme jo nousta istuma-asennosta vähän korkeammalle jatkamaan samaa alkoi homma luistaa ja tajusin että eihän me tuollaista istumaharjoitusta oltu koskaan tehtykään vaan Eppu on ollut vapaana ja liikuskellut aina jopa muutaman metrin päähän minusta. Nyt alkoi namikäden seuraaminen sujua ihan hyvin. Olihan pentu toki ollut myös ilman ruokaa jo jonkin aikaa, mikä on hyvä harjoituksen onnistumisen sekä automatkan kannalta.
Luoksetuloharjoitus
Seuraavaksi harjoiteltiin hihnassa luoksetuloa. Omistaja piti löysää hihnaa pois pennun jaloista ja meni seisomaan pentua vastapäätä. Namia pidettiin riittävän alhaalla, jotta pentu ei ala pomppia. Samalla kun se lähti liikkeelle, sanottiin ”tule” tai minkä kukakin valitsi luoksetulosanaksi. Tässä kohtaa oli tärkeää kehua hirvittävästi namin lisäksi, sillä ikuisuuksia ei voi aina antaa namia kun koira tulee luokse, se häivytetään jossain vaiheessa pois ainakin osittain. ”Kehubileet” kaikuivat salissa sieltä täältä. Oli ihana kuulla miten iloisesti kaikki kehuivat pentujaan kun ne onnistuivat.
Hihnakävely
Seuraavaksi harjoiteltiin hihnakävelyä. Tämä oli jo minullekin jännittävää. Eihän me olla kävelty hihnassa juuri lainkaan. Lähinnä ollaan totuteltu vähän kaulapantaan ja hihnan kanssa on oltu etupihalla vähän haistelemassa. Kuitenkin kun namit olivat riittävän houkuttavia, meni hihnakävely erittäin hienosti, eikä edes kaulapanta häirinnyt niin hirveästi vaan Eppu keskittyi hienosti namiinsa. Namia pidettiin taas alhaalla säären kohdalla, jotta koira ei hypi ja poukkoile. Parin kolmen askeleen välein kehuttiin ja annettiin nami. Iloisen näköistä menoa meillä oli.
Lopuksi vielä kysäisin miten kannattaa toimia että saadaan Epun ja mieheni kontakti paremmaksi. Kouluttaja ehdotti, että mies ottaisi joksikin päiväksi tai päiviksi kokonaan hoitaakseen ruokailut ja pissatukset, kyllä se kontakti sieltä tulee. Pohdin vielä ääneen, että Eppu vaikuttaa kovin varovaiselta, mutta kouluttaja sanoi että ei huolta. Eppu oli oikein reipas ensikertalainen. Kyllä oli ylpeä olo!