Eppu oli ollut meillä yli kaksi viikkoa. Joka aamu, kun olin lähdössä aamulla töihin, alkoi järjetön meuhkaaminen. Kun vaihdoin vaatteita, Eppu hyökkäsi hurjasti housujeni lahkeisiin ja käsiini. Hurjaa puremista ja repimistä. Mikään ei sitä rauhoittanut ja ovesta ulos meneminen oli erittäin vaikeaa, sillä pentu tunki koko ajan kiinni jalkoihin ja kun kumarruin, se kävi naskalihampaillaan kiinni käsiini.
Turhauttavaa, raivostuttavaa, harmittaa! Onko meidän koirasta tulossa eroahdistuja, joka kärsii sittenkin suunnattomasti yksin olemisesta? Alkaako se repiä paikkoja rikki? Onko se ollut liian pitkiä aikoja yksin? Pitelin sitä hetken otteessa, jossa se ei pääse puremaan, mutta sekään ei auttanut vaan heti kun pennun päästi irti sen vähän rauhoituttua, alkoi pureminen samalla innolla.
Olen jo viikon verran ollut töissä lomani jälkeen. Sama rumba on toistunut vaihtelevasti muinakin päivinä. Mieheni jää vielä aamulla kotiin mikä on merkinnyt sitä että Epun yksinoloaika päivittäin on ollut enimmillään neljä tuntia. Olemme harjoitelleet yksinoloa, aikaa koko ajan lisäten, eikä sen siten pitäisi olla ihmeellinen ongelma. Mieheni toki lohdutteli että Eppu rauhoittuu heti kun lähden, ja menee nukkumaan.
Mitä tässä siis oikein on meneillään?
Vaikuttaa siltä, että Eppu on keksinyt hauskan leikin aamuihin. Tämä leikki on toki täysin tarpeeton ja harmillinen, sillä pennun hampailla ja innolla saa jo haavoja ja vaatteetkin reikiintyvät. Samalla tietysti hirvittää mahdollisuus eroahdistuksen kehittymisestä.
Olen saanut muutamia vinkkejä yksin jättämiseen. Harjoittelu aloitetaan tietenkin lyhyellä ajalla. Näinhän olemme toki jo tehneet ja yksin oleminen on sujunut hyvin. Eppu on yleensä löytynyt nukkumasta rauhassa omassa pedissään. Yhtä mattoa se välillä on käännellyt, mutta muita kolttosia se ei ainakaan vielä ole tehnyt.
Joku ohjeisti jättämään pennun yksin kun se nukkuu, toinen sanoi että on parempi, että pentu näkee että lähdet. No, jos pentu ei ole millään lailla väsynyt ja menossa nukkumaan kun itse olen lähdössä töihin, ei ensimmäinen vinkki todellakaan toimi. Lisäksi tuntuu siltä, että olisi pelottavampaa herätä ja huomata että koko muu lauma on nukkumisen aikana kadonnut jäljettömiin. En siis oikein pidä tuosta vaihtoehdosta meidän kohdalla.
Olen kokeillut menestyksellä seuraavaa vinkkiä: Jätä jokin ihana herkku kuten luu pennulle juuri kun lähdet. Hieroin keittämääni kanaa Epun luuhun, ja kiinnittelin sinne tänne kanasta murusia. Tämän ihanuuden tarjosin sitten juuri ennen kuin lähden ovesta ulos. Toimii siinä hetkessä ja pääsen ilman purkauksia ainakin ovesta ulos eikä tarvitse potea huonoa omatuntoa. Tämä ei kuitenkaan vielä ratkaise sitä miten saadaan loppumaan vaatteiden repiminen.
Koska Eppu on ryhtynyt tähän leikkiin, ja sitä mielellään toteuttaa, on minun täytynyt jollain lailla sitä siihen vahvistaa. Voihan olla että olen itse ollut hermostunut koiran yksin jäämisestä ja käyttäydyn jotenkin provosoivasti, vaikka yritänkin olla kovin rauhallinen ja tehdä lähtöni vähäeleisesti ilman sen suurempaa draamaa.
Seuraavaksi tässä vaateasiassa ajattelin kokeilla vaihtaa vaatteita tuhottoman monta kertaa. Mikäli pentu riehuu ja riepottaa, ei siihen pidä reagoida mitenkään. Jossain vaiheessa kun se toivottavasti kyllästyy ja rauhoittuu, voin tilanteen niin salliessa kehua sitä. Toistoa, toistoa vaan.
Lohdullista tilanteessa toki on se, että Eppu vaikuttaa nukkuvan todella paljon päivällä ja painuu siis petiinsä kun lähdemme töihin. Tuhoja se ei ole tehnyt ja naapurin kertoman mukaan meiltä ei ole kuulunut meteliä tai vinkumista.
Pitäisi siis taas kerran itse rauhoittua ja uskoa siihen, että tämä haaste selätetään. Tarkoitukseni ei tietenkään ole pitää koiraa yksin kotona hirvittävän pitkiä aikoja mutta kaikkien parhaaksi toki olisi, että yksinolo sujuisi hyvin, töihin lähtö mukaan lukien.
Tavoitteena on kasvattaa koira, joka jopa nauttii yksinolosta ja rauhasta ja on meidän kotiin palatessamme innokas ja virkeä erilaisiin harrastuksiin.
Yksin jäämisen edistyminen
En päässyt kokeilemaan ideaani. Eppu on pysytellyt poissa housunpunteista kun olen lähdössä ja touhuaa jotain muuta. Ongelma taisi ratketa sillä, että tein suunnitelman ja todennäköisesti rauhoituin itse.
Kyllä tämä toki näinkin etenee. 🙂
Kotiin jääminen
Kuten arvata saattaa, edistyy kotiin jääminen ajan myötä. Kolmas työviikko on nyt meneillään ja olemme kehittyneet. Sanon olemme, sillä huomaan oman mielialani ja toimieni vaikuttavan todella paljon Epun liikehdintään.
Otin itse rauhallisemmin. Ja niin otti sitten Eppukin. Se on joinakin aamuina jo hiukan unisen oloinen hörpätessäni viimeistä kahvitilkkaa. Lähtiessäni töihin se tuli kyllä ovelle katsomaan lähdetäänkö yhdessä muttei riehunut, edes laittaessani kenkiä jalkaan. Kun painoin välioven kiinni, se jäi kiltisti eteiseen ja painui sitten todennäköisesti nukkumaan.
Näitä kokemuksia lisää, kiitos!
Nyt kun Epulla on jo täydet 12 viikkoa ikää, alkaa töihin lähtö sujua aika mukavasti. Vaihtelen hieman taktiikkaani ja luun jättämisen sijaan olen välillä viskannut hyppysellisen nappuloita lattialle etsittäväksi lähtiessäni.
Toimii tämäkin kikka!