Vaikka Epun kotiintulo käsittikin yli 300km autoilua, tuntui parhaalta aloittaa totuttelu oikeaan automatkailuun vähän pienemmällä skaalalla. Luovutusmatkalla Eppu matkasi sylissäni ja se ei jatkon kannalta ole järkevä tai turvallinen paikka koiralle. Haluamme totuttaa Epun sekä kuljetuskoppaan auton takaosassa sekä turvavaljaisiin takapenkillä.
Kuljetuskoppa on toiminut Epulla pesäkolona keittiön nurkassa. Sieltä löytyy mm kasvattajalta saatu karva, jossa on tuttu haju. Sekä karva, että pesämäinen koppa tuntuvat olevan sille päivänokosilla kiva ratkaisu. Päivisin olen itse ollut paljon keittiössä, joten Eppukin on valinnut ottaa päikkärinsä siellä. Näin koppa on tullut sille hyvin tutuksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tänään siirsimme kopan auton takaosaan, käänsimme takapenkit niin että näköyhteys pentuun säilyi. Eppu laitettiin koppaan, minne hän ihan rauhallisesti kömpi ja jäi istumaan ja ihmettelemään miksi luukku nyt on kiinni. Teimme vain muutaman kilometrin matkan keskustan kirjastolle ja takaisin. Matkan aikana Eppu haki hiukan asentoa ja taisi vinkaista pari kertaa mutta muuten matka meni erittäin mallikkaasti. Eppu oli juuri riehunut pitkät tovit joten se oli aika väsynyt. Kotiin kun päästiin, se nukahti tapansa mukaisesti keittiöön.
Seuraavana päivänä tehtiinkin sitten pidempi reissu mutta samalla varmuudella Eppu selviytyi tästäkin automatkasta. Ei pahoinvointia eikä levottomuutta. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä että autoiluun totuttaminen on Epun kanssa aika helppoa. Aina kun päästään perille, vahvistan vielä positiivista kokemusta kehuilla, nameilla ja kivalla tekemisellä. Mukana kopassa Epulla on kasvattajalta saatu karva ja toinen lempileluista, matonkuteesta punottu narulelu. Se toimii kopassa turvana ja perillä kivana leluna. Tästä on hyvä jatkaa muihin harjoituksiin ja harrastuksiin.