Olimme jo alusta asti sitä mieltä, että voisimme käyttää Eppua näyttelyssä. Aloitimme kevyen harjoittelun jo aikaisin.
Näyttelyssä pitää osata muutamia asioita kuten kauniisti ravaaminen ohjaajan vierellä, häiriöistä välittämättä sekä ventovieraan ihmisen, eli tuomarin tuijottelu ja käsittely.
Näyttelyssä häiriötä aiheuttavat nuorelle koiralle ensinnäkin toiset koirat. Niitä on todella paljon, moni on aivan liian lähellä ja äänekkäitä. Lisäksi eri näköiset ja kokoiset koirat voivat hämmentää ja pelottaa pentua.
Toinen häiriötekijä ovat ihmiset, joita niin ikään on todella paljon. Osa koskettelee koiraa, jopa luvatta. Kaikki sosiaaliset kontaktit tulevat näyttelyiden yhteydessä koiran näkökulmasta aivan liian lähelle.
Siedätystä tarvitaan paljon.
Kolmas häiriötekijä on muu meteli: kovaäänisistä tulee kuulutuksia, musiikki soi ja talviaikaan näyttelyiden ollessa sisätiloissa, hallissa kaikuu.
Siedätystä siedätystä.
Sain jo ihan alkuvaiheessa vihjeen opettaa ensin ”seiso”-käsky ennen ”istu”-käskyä. Istumisen oppii kuulemma jokainen koira jossain vaiheessa, mutta seisomaan oppiminen käskystä onkin hankalampaa, siinähän ei varsinaisesti tehdä mitään.
Koikkerit tutkitaan usein näyttelyssä pöydällä, joten pöydällä seisottamistakin harjoitellaan. Varmastikin olisi hyvä käyttää koiraa pöydällä joka päivä, mutta eipä se käytännössä ole aivan niin toteutunut.
Koirakoulut järjestävät näyttelyharjoituksia sekä pennuille, muuten uusille näyttelyihin haluaville, sekä kehäkonkareille. Vaihtoehtoja löytyy kurssikokonaisuuksista drive-in vaihtoehtoihin.
Suosittelen.
Kursseilla saa arvokkaita vinkkejä ja ”häiriötkin” samalla kertaa. Koira pääsee kurssilla melkein kuin vahingossa totuttelemaan näyttelytilanteisiin ja parhaassa tapauksessa nautiskelee vain hälinästä ja nameista, joita kurssilla runsaasti koiralle tarjotaan.
Ja taas on koiralla kivaa. Jopa niin kivaa että loppupäivä saattaa mennä ihan vaan nukkuessa.
