Olen saanut ohjeeksi harjoitella arkisia asioita jo pienestä asti. Silittelyn ohessa olen käynyt läpi koko pennun, kosketellut sitä joka paikkaan samalla rauhallisesti kehuen. Hampaitaan se minuun välillä kokeilee mutta pieni kiljahdus liian kovasta tarttumisesta saa sen lopettamaan ja nuolemaan, jolloin taas kehutaan. Valtavan kovia ääniä en halua käyttää vaan olen kokeillut mikä on riittävä voimakkuus.
Epun kynnet ovat jo aika pitkät ja kuluvat todella huonosti pehmeällä nurmella. Ne pitää siis kohta leikata. Koska Eppu reagoi tassuasiaan niin voimakkaasti, päätin edetä kynsisaksien kanssa kuten Kaimio kirjassaan opettaa. Olimme rapsutelleet vähän aikaa leikkimisen jälkeen ja Eppu oli rento ja heittäytynyt lattialle selälleen. Otin kynsisakset ja näytin niitä sille. Sen jälkeen koskin kynsisaksilla varpaita. Ei draamaa, vaikka se kyllä kääntyi katsomaan että mitäs meinaat. Tätä lienee syytä toistella muutamia kertoja ennen varsinaista leikkaamista. Tuntuu paremmalta aloittaa totuttelu ajoissa ja pikkuhiljaa.
Pantaa Eppu käytti jo kotimatkalla, mutta kotona sitä ei ole tarvittu. Ensimmäinen päivä oli uusien asioiden kanssa jo riittävän jännittävä joten panta otettiin esille vasta toisena päivänä. Harjoituspannassa on ikävästi napsahtava klipsukiinnitys, mutta äänen saa vaimennettua kun kiinnittää varovasti. Ääni kuuluu ihan korvien takaa, joten ajattelin, että on järkevää vähän vaimentaa sitä. Panta oli Epun mielestä kamala. Se kutittaa ja siitä pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon. Kiljumaan se ei kuitenkaan ryhtynyt. Leikitin Eppua hetken panta kaulassa ja otin sen sitten pois.
Oman nimen opettelu on kontaktin takia erittäin tärkeää. Olen tehnyt niin, että kun pentu syystä tai toisesta katsoo minuun, sanon ”Eppu” ja kehun kovasti. Se ryntää usein minua kohti hurjalla vauhdilla. Kun se on kovassa vauhdissa tulossa luokseni, olen sanonut ”tule”. Jospa se näistä ehdollistuisi. Komentoina eivät nämä tietenkään vielä toimi mutta edistänevät jatkossa harjoittelua.
Luoksetulo on joka tapauksessa turvallisuudenkin takia äärettömän tärkeä taito. Kasvattajan ohjeen mukaan sen harjoittelu onkin hyvä aloittaa heti kun omaan kotiin tullaan. Juttelen Epulle yleensäkin paljon. Koirat kuuntelevat ja oppivat emäntiensä ja isäntiensä elekieltä ja puhetta kaiken aikaa.
Naksutinta suositellaan opetustilanteisiin, mutta naksuttimen käyttökin pitää opetella ihan erikseen. Naksuttimen (klikkerin) ideana on osoittaa koiralle tarkka hetki jolloin se toimii toivotulla tavalla. Namit tulevat yleensä kuitenkin vähän liian myöhään optimaaliseen verrattuna.
Testasin naksuttimia jo kaupassa, sillä osassa naksuttimia on hirvittävä ääni, eikä todellakaan ole tarkoituksenmukaista, että pentu sitä pelästyy. Valitsin vaimeimman. Kokeilin naksautusta muutaman kerran Epun kanssa niin, että naksutin on selkäni takana, jolloin ääni on vielä vaimeampi. Se ei sitä pelästynyt joten voin alkaa harjoitella hankkimani naksuttimen kanssa kun on ensin vähän kotiuduttu.
Naksutinkoulutuksia tarjoilee netissä monikin taho. Tässä muutama esimerkki koulutuksista. Sivuilta löytyy toki monenlaista koulutukseen liittyvää.
• Ilomme.fi
• Koirakoulu.fi
• Koirakoulukompassi.com