Meillä oli onni saada hoitaa nelikuista gorgipentua hetken aikaa. Mitä mainion tapa nähdä mitä vaaran paikkoja kotona on. Ennen hoitokoiran saapumista tarkastelin asuntoamme lattiatasolta. Johdot piiloon, lattialta kukkaset ylemmäs ja pissapaperia strategisiin paikkoihin. Pitääköhän kengätkin siivota pois? Kengät saivat jäädä, sillä aikomuksenamme oli kuitenkin olla pennun kanssa koko ajan. Oman pennun kanssa sitten yksinoloharjoitusten yhteydessä lienee varmempaa jos kengät ovat muualla kuin houkuttelemassa pentua niitä kokeilemaan.
Kodin tilojen rajaaminen luo turvaa pennulle. Sillä tulee olla riittävästi liikkumatilaa, mutta kokonaisen omakotitalon lattiatilan käyttö on pikkupennulle tarpeetonta ja hämmentävää. Koiraporteilla voi rajata tilat niin, että koira näkee huoneeseen, mutta ei pääse kaikkialle. Lisäsimme myös mattoja lattioille, ettei pentu liukastuisi laminaatilla.
Pihaa meillä on yli 1200 neliötä. Aitaa ei oltu tähän mennessä tarvittu, joten sen rakentaminen olisi nyt aiheellista, jotta koira voi turvallisesti ulkoilla ilman hihnaa omalla pihalla. Kevytrakenteinen aita on huomaamattomampi mutta rajaa koiralle silti oman alueen kätevästi. Pyöreät pylväät pystytettiin ja aitaverkko pyöriteltiin paikalleen. Onneksi mieheltäni luonnistuu kodissa tarpeelliset nikkaroinnit käden käänteessä. Nyt on tilaa temmeltää!
Hullaantuminen on lievä ilmaus tilalleni, josta mieheni jokin aika sitten sanoi että menee ihan överiksi, hymyssä suin. Hän oli kuitenkin se, joka alun alkaen on ollut sitä mieltä, että meillä tulisi olla koira.
Pitkin kesää pihalla touhutessani, kävin läpi paikkoja, jotta näkisin mitkä kohdat täytyy vielä varmistaa, ettei pentu joutuisi kiipeliin tai loukkaisi itseään. Yritin katsoa pihaa pennun silmin. Lopuksi vielä pohdin, että kuljen joka tapauksessa tiiviisti pennun kanssa sen elämän alkuajat, joten sekä sisällä, että ulkona tehdään myös järjestelyjä, kun pentu on jo tullut.