Koiralle on kiva antaa luita pureskeltavaksi. Hampaat pysyy kunnossa ja luiden pureskelu kuulemma myös väsyttää koiraa ja se on helpompi saada rauhoittumaan niiden avulla.
Luuta valittaessa on oltava kuitenkin tarkkana.
Naudanluu ei mene teräviksi päreiksi kuten esimerkiksi kanan ja peuranluut, joten olen suosinut niitä.
Luun pureskelu voi kuitenkin aiheuttaa ummetusta, jos koira saa luusta paljon sitä itseään, eli luuainesta irti. Olen siis antanut Epulle vähän pienempiä luita, tai ottanut luun aina välillä pois ettei mene ihan överiksi.
Pyöreät luukiekot ovat olleet kivan kokoisia ja niitä Eppu on pureskellut mielellään.
Niistäkin varoituksen sana. Valitse oikean kokoinen!
Annoin Epulle kiekkoluun ja touhusin hetken omiani. Kohta Eppu tuli tönimään minua kuonolla huolestuneen näköisenä.
Luu oli jäänyt alaleukaan, kulmahampaiden taakse kiinni. Voih! Olihan tästä varoitettu mutten ollut riittävän tarkka.
Koitin irrottaa luuta mutta se ei liikahtanutkaan ja jumittuminen sekä irrottaminen oli selkeästi koiralle tosi ikävän tuntuista.
Ei muuta kuin lääkäriin.
Lääkäri totesi että jumissa on.
Eppu rauhoitettiin. Koitin vielä käsin irrottaa luuta, kun koko koira oli ihan rentona. Ei auttanut. Luu sahattiin irti.
Tästä selvittiin parilla sadalla eurolla mutta olisi ollut vältettävissä. Enää en uskalla antaa kiekkoluita.
Onneksi on vaihtoehtoja. Eläinkaupasta löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja ja meillä ykkönen on tällä hetkellä sonninsuti.