Koiranpentu on autuaan tietämätön tulevaisuudesta. Se ei osaa jännittää tai intoilla tulevasta kuten me ihmiset. Tänään on se päivä, jona haemme pennun kotiimme. Viimeiset päivät olen käynyt läpi tarvikkeita, jutellut ihmisten kanssa pennun alkuajasta uudessa kodissa, järjestänyt itselleni ohjelmaa ja viimeisen yön nukkunut huonosti. Virtaa kuitenkin vielä riittää, tuleehan meille tänään uusi perheenjäsen.
Mukaan hakumatkalle pakattiin:
• Pyyhe
• Panta ja hihna
• Vesikuppi ja vettä
• Kakkapusseja
• Pieniä vatsaystävällisiä makupaloja
• Peti
• Kuljetuskoppa
Tavaroita tuli pakattua paljon mutta matkakin on pitkä ja halusimme varautua kaikkeen. Emmehän vielä tiedä miten pentu suhtautuu pitkään automatkaan tai meihin. Parhaimmassa tapauksessa pentu nukkuu paljon matkalla ja tarvitsemme vain hihnaa ja vettä. Jos pentu hermoilee, kokeillaan rauhoittelumenetelmänä petiä, tuttuja hajuja tai pikkuruisten herkkujen antamista. Lähdimme kotoa aikaisin. Haluamme tarjota pennulle mahdollisuuden ehtiä tutustumaan uuteen perheeseen ja kotiin vähän jo muuttopäivänä ennen yötä.
Tässä tulee Eppu
Kotimatka meni juuri niin kuin matkan varustelutasosta olisi voinut päätellä. Eppu haki paikkaa hetken ja nukahti sitten syliini. Puolessa välissä matkaa se vähän havahtui, jolloin pysähdyttiin pissa- ja juomatauolle. Kytkin Epun hihnaan ja kannoin nurmelle. Siinä hetken aikaa ihmeteltyään mihin on päädytty, se kävi pissalla, joi vähän vettä ja pureskeli heinää. Sitten oli aika jatkaa matkaa ja pentu nukahti loppumatkaksi.
Ilta kotona sujui mukavasti. Eppu sai heti ruokaa, sillä päiväruoka oli jo matkan takia vähän myöhässä. Eijalta sai pentupaketissa mukaan ruokaa, jota Eppu oli tottunut syömään. Saimme vieläpä likoamaan laitetun annoksen mukaamme, jotta on sitten heti syötävissä kun kotiin saavuttiin. Eihän se ruoka kokonaan maistunut. Kaikki ympärillä oli uutta ja vähän jännittävääkin. Eppu kävi aina välillä syömässä vähän kerrallaan. Muuten se touhusi ja tutki paikkoja, ihmetteli ympärillään olevia leluja joissa oli outo haju. Pöydän ja tuolin jalat sekä räsymaton hapsut olivat erityisen kiinnostavia. Tarjosin näissä tilanteissa sille aina jotain omaa lelua tilalle. Lopulta käänsimme räsymaton hapsut maton alle mutkalle jos vaikka pysyisivät poissa mielestä. Eppu leikkii meidän kanssa sujuvasti ja kulkee ulkonakin vauhdilla perässä sekä juoksee häntä viuhuen luokse kun pidetään vähän ääntä. Pihaan kuuluu välillä naapuruston koirien ääntä. Niitä Eppu jää kuuntelemaan muttei näytä pelästyvän vaan kuuntelee hetken ja jatkaa sitten touhujaan. Kaveri vaikuttaa rohkealta.
Iltasella Eppu haki hetken aikaa ja inisi. Varmasti ihmetteli missä kaikki muut koirat olivat. Se kuitenkin nukahti aina sen huoneen nurkkaan, jossa mekin satuimme olemaan. Ilta oli lämmin ja olimme myös aika paljon ulkona. Nyt on pissattu ja kakattu omalle pihalle. Mitenköhän yö sujuu?