Päätös hankkia koira tehtiin tammikuussa 2019. Asumme mieheni kanssa kahden omakotitalossa, jonka piha on kyllin suuri koiralle jos toisellekin. Molemmat kun koiraihmisiä olemme, on aihe eksynyt keskusteluun moneen otteeseen. Koiria on molemmilla ollut, muttei vielä yhteistä. Olen ollut pitkälti sitä mieltä, että koiran jättäminen yksin on julmaa ja kauheaa, ja tästä syystä meille ei koiraa ole vielä hankittu. Olemme molemmat täyspäiväisesti töissä ja tietoisuus siitä, että koiranomistajahan palaa töistä suoraa tietä kotiin, kulkematta mutkien tai omien harrastusten kautta, vakuutti siitä, ettei meille koiraa voi tulla. Ainakin ensin pitäisi vaihtaa sellaiseen työhön, jonne koiran voi ottaa joskus mukaan tai jota voi tehdä edes osittain etänä.
Kaikki muuttui kun olin hoitanut kaverin koiraa kolmisen päivää. Sen iloisen toohottajan lähdettyä, koti tuntui tyhjältä, elottomalta. Totesimme, ettei arjessamme ole juurikaan sitovia harrastuksia, emmekä oikeastaan matkustele tai haikaile matkustelusta ulkomailla. Lisäksi ulkoilu on jäänyt kovin vähäiseksi viime vuosina. Aktiivinen harrastus toisi mukavasti iloa ja liikuntaa elämään. Ynnäilimme omia aikataulujamme ja totesimme, että arki on järjestettävissä niin, ettei koiran tarvitsisi olla kokonaista työpäivää yksin. Tottuneet koiranomistajat vakuuttivat lisäksi, että kyllä koira työpäivän ajan kotona pärjää, kaikkihan töissä käyvät. Koiralla on kivaa kunhan vapaa-aikana sitten tehdään kivoja asioita yhdessä sen kanssa. No, näinhän se on. Päätös oli tehty.
Totesimme, että meillä on tilaa koiralle ja halua harrastaa sen kanssa. Hoitokoiriakin meillä on käynyt sen verran, että koirasta huolehtiminen tuntuu aivan luontaiselta. Yksi hoitokoiristamme pääsi myös ”puolipäivätöihin” miehen työpaikalle, jossa se viihtyi mainiosti, kunnes se aina lounastauolla palautettiin kotiin lepäämään ja odottamaan paluutani omista töistäni. Näiden hoidokkien myötä vahvistui tunne siitä, että oma koira olisi kiva kaveri, sillä sen kanssa voisi harrastaa vapaammin eikä sitä tarvitse palauttaa myöhemmin muualle. Sehän tulee tutuksikin toisella tavalla kuin hoidokki.
Aloin päivittää koiratietouttani netin kautta tarkemmin, ja ilokseni totesin, että harrastusvalikoimaa riittää. Agility, nose work ja kaverikoiratoiminta tuntuivat nousevan kiinnostavimpina harrastuksina esiin parhaiten. Lähistöllä on lisäksi koirakouluja ja harrastuskeskuksia todella runsas valikoima.
Tästähän tulee hauskaa!