Pennun kanssa elämää aloittaessa tulee käytyä läpi koko tunneskaala.
Elämistä opetellessa tulee aika ajoin pakahduttavia tilanteita.
Istun aamukahvilla lauantaina. Eppu on tehnyt kaikki aamutoimensa kuin iso poika ja on touhunnut lattialla omiaan jonkin aikaa.
Huomaan yhtäkkiä, että on hiljaista. Pentua ei näy. Sitten tunnen kuinka pieni kuono laskeutuu varpaideni päälle ja koira nukahtaa siihen. Voi suloisuutta!
Jään tähän istumaan ja ajattelen, että onneksi ei tarvitse olla missään muualla.