Kyllähän siitä varoitettiin, että ensimmäisenä yönä ei sitten kukaan nuku. No pentu kyllä nukkui, yhtä riehumisepisodia lukuun ottamatta.
Olin saanut ohjeet laittaa pennun peti omani lähelle, jotta voin laittaa käden rauhallisesti sen viereen jos tulee ikävä ja pentu kitisee. Eppu oli jo nukahtanut ilmeisesti ”yöunilleen” keittiön nurkkaan, mutta havahtui kun kävin katsomassa. Käytiin sitten vielä pissalla, jonka jälkeen nostin sen petiin. Silittelin siinä rauhallisesti kunnes se tuntui nukahtavan. Itse en osannut nukahtaa. Olin huolissani seuraavista asioista: onko pennulla ikävä, söiköhän se nyt tarpeeksi, mitä jos sille tulee pissahätä, käykö paperilla, milloin se herää?
Kahden maissa säpsähdin kun mieheni lähti sängystä ja paineli keittiöön. Eppu piti jöötä leluilleen ja oli komentanut niitä huolellisesti. Kokeiltiin vielä käydä pissallakin mutta nyt oli riehuntavaihde päällä. Hurjaa hännänheilutusta ja hyökkäyksiä meitä kohti. Pentu palautettiin taas petiin, jossa silittelin sen uneen.
Aamulla heräsin aikaisin, eikä Eppua näkynyt missään. Etsin kaikki paikat jossa se oli eilen pötkötellyt. Ei missään. Ehdin jo hiukan huolestua mutta meillä ei ole kovin paljon piiloja minne mennä. Sängyn alta se sitten löytyi. Tämä kaveri ei välitä pehmeästä pedistä, vaan makoilee viileällä lattialla mieluummin. Huomenta vaan maailma! Mitäköhän tänään tehdään?
Päivän aikana on oleskeltu rauhassa omaan kotiin tutustuen. Pihalle mentiin heti nukkumisen tai riehumisen jälkeen. Eilinen pitkä automatka lienee syynä siihen että tämän päivän aikana on nukuttu pitkiä päikkäreitä ja riehumista on ollut vähemmän. Tarpeet on tehty lähinnä ulos paria emännän mokaa lukuunottamatta. Pentu tosiaan pissaa välillä hyvinkin nopeasti herättyään. Ei, et ehdi ensin kaataa kahvia kuppiin. Paperillekin osuttiin kun ensimmäisen vahingon jälkeen paperi asetettiin samaan paikaan. Pentu haistaa vanhan pissan (vaikka sitä pois pestiinkin) ja tekee mielellään seuraavan samaan kohtaan. Sama toimii myös ulkona.
Pihalla on kaikenmoista mielenkiintoista. Kovasti pentua saa vahtia, sillä se todella maistaa kaikkea. Kiviä, heiniä, apiloita, terassilautaa, tikkuja, polkupyörää, sammalta. Toimin kuitenkin siten, että pentu ennemminkin seuraisi minua pihalla, kuin että itse juoksisin perässä, paitsi turvatoimia vaativissa tilanteissa. Vinkiksi kasvattajalta, ja muiltakin, olen saanut, että alussa on hyvä jollain lailla palkita pentua aina kun se ryntää luokse. Näin tein ja tuntuu toimivan. Eppu ottaa hurjan spurtin luokseni kun saan sen huomion kiinnitettyä sopivassa kohtaa. Sopiva kohta on silloin kun sen huomio ei ole täysin kiinnittynyt mihinkään erityiseen. Tähän tapahtumaan olen liittänyt Eppu-nimen ja Tule-vihjesanan (aina kun muistan), jotta ehdollistuminen voisi alkaa.