Kotiintulopäivä

Koiranpentu on autuaan tietämätön tulevaisuudesta. Se ei osaa jännittää tai intoilla tulevasta kuten me ihmiset. Tänään on se päivä, jona haemme pennun kotiimme. Viimeiset päivät olen käynyt läpi tarvikkeita, jutellut ihmisten kanssa pennun alkuajasta uudessa kodissa, järjestänyt itselleni ohjelmaa ja viimeisen yön nukkunut huonosti. Virtaa kuitenkin vielä riittää, tuleehan meille tänään uusi perheenjäsen.

Mukaan hakumatkalle pakattiin:
• Pyyhe
• Panta ja hihna
• Vesikuppi ja vettä
• Kakkapusseja
• Pieniä vatsaystävällisiä makupaloja
• Peti
• Kuljetuskoppa

Matkalle mukaan.

Tavaroita tuli pakattua paljon mutta matkakin on pitkä ja halusimme varautua kaikkeen. Emmehän vielä tiedä miten pentu suhtautuu pitkään automatkaan tai meihin. Parhaimmassa tapauksessa pentu nukkuu paljon matkalla ja tarvitsemme vain hihnaa ja vettä. Jos pentu hermoilee, kokeillaan rauhoittelumenetelmänä petiä, tuttuja hajuja tai pikkuruisten herkkujen antamista. Lähdimme kotoa aikaisin. Haluamme tarjota pennulle mahdollisuuden ehtiä tutustumaan uuteen perheeseen ja kotiin vähän jo muuttopäivänä ennen yötä.

Tässä tulee Eppu

Kotimatka alkoi kunnon haukotuksella.

Kotimatka meni juuri niin kuin matkan varustelutasosta olisi voinut päätellä. Eppu haki paikkaa hetken ja nukahti sitten syliini. Puolessa välissä matkaa se vähän havahtui, jolloin pysähdyttiin pissa- ja juomatauolle. Kytkin Epun hihnaan ja kannoin nurmelle. Siinä hetken aikaa ihmeteltyään mihin on päädytty, se kävi pissalla, joi vähän vettä ja pureskeli heinää. Sitten oli aika jatkaa matkaa ja pentu nukahti loppumatkaksi.

Aika rento kaveri
Pissatauolta lähdettiin taas matkaan.

Ilta kotona sujui mukavasti. Eppu sai heti ruokaa, sillä päiväruoka oli jo matkan takia vähän myöhässä. Eijalta sai pentupaketissa mukaan ruokaa, jota Eppu oli tottunut syömään. Saimme vieläpä likoamaan laitetun annoksen mukaamme, jotta on sitten heti syötävissä kun kotiin saavuttiin. Eihän se ruoka kokonaan maistunut. Kaikki ympärillä oli uutta ja vähän jännittävääkin. Eppu kävi aina välillä syömässä vähän kerrallaan. Muuten se touhusi ja tutki paikkoja, ihmetteli ympärillään olevia leluja joissa oli outo haju. Pöydän ja tuolin jalat sekä räsymaton hapsut olivat erityisen kiinnostavia. Tarjosin näissä tilanteissa sille aina jotain omaa lelua tilalle. Lopulta käänsimme räsymaton hapsut maton alle mutkalle jos vaikka pysyisivät poissa mielestä. Eppu leikkii meidän kanssa sujuvasti ja kulkee ulkonakin vauhdilla perässä sekä juoksee häntä viuhuen luokse kun pidetään vähän ääntä. Pihaan kuuluu välillä naapuruston koirien ääntä. Niitä Eppu jää kuuntelemaan muttei näytä pelästyvän vaan kuuntelee hetken ja jatkaa sitten touhujaan. Kaveri vaikuttaa rohkealta.

Iltasella Eppu haki hetken aikaa ja inisi. Varmasti ihmetteli missä kaikki muut koirat olivat. Se kuitenkin nukahti aina sen huoneen nurkkaan, jossa mekin satuimme olemaan. Ilta oli lämmin ja olimme myös aika paljon ulkona. Nyt on pissattu ja kakattu omalle pihalle. Mitenköhän yö sujuu?

Miten pentu valitaan

Kevään aikana olin yhteydessä kasvattaja Eija Haaralan kanssa useaan otteeseen seuratessani miten asiat etenivät. Hyvinhän ne etenivät ja vihdoin 30.5.2019 pennut syntyivät!

Alkoi hurja nimikeskustelu. Kutsumanimen päättää omistaja. Meillä koira tulee harrastamaan pitkälti minun kanssa, joten otin tietyssä määrin veto-oikeuden nimeen, vaikka nimivaihtoehdoista pitkään keskusteltiinkin. Tähänkin löytyy netistä sivustoja. Merkillistä miten yhden listan selaamisesta voi tulla niin mielenkiintoista. Kuono.fi listaa valtavan määrän nimiä, josta haettiin inspiraatiota.

Koiranpentujen suositeltu luovutusikä on nykyään seitsemän viikkoa, jos kaikki on kunnossa kasvun ja kehityksen osalta. Taas alkoi lähtölaskenta. Eijan kanssa sovittiin, että pentuja tultaisiin katsomaan kunhan olisivat neliviikkoisia. Jossain vaiheessa vielä varmistin että onhan meille nyt tulossa yksi pennuista, onhan meidät hyväksytty koikkerinomistajiksi. Toivoimme urospentua ja tähän sain Eijalta vahvistuksen. Ajelimme taas Eijan luo, jossa pennut olivatkin jo vauhdissa ja pääsimme ensi kertaa kosketuksiin niiden kanssa.

Istuimme lattialle ja pennut tulivat rohkeasti ja uteliaasti luoksemme, yksi toisensa jälkeen, välillä aina toisiaan härnäten ja hurjia hyökkäyksen kaltaisia tehden. Liikkuminen oli vielä vähän kömpelöä ja pennut menivät toistensa töniminä nurin kerran jos toisenkin. Niillä oli lattialla leluja, joita ne retuuttivat. Veimme lisäksi yhden pehmolelun pennuille, jonka toisimme tullessamme kotiin pennun mukana. Näin meidän pennulla olisi tuttua hajua uuteen kotiin saapuessaan. Saimme kuulla, että pentupakettiin kuuluu myös jotain pientä, samassa tarkoituksessa. Pennuille oli rajattu alue, jossa oli turvallista liikkua. Talon muut koirat pidettiin vielä aitauksen ulkopuolella. Oli ihanaa seurata pentujen touhuja ja yksi niistä jäi mieleen aivan erityisen hyvin. Lopulta kaiken leikkimisen jälkeen ne kuukahtivat nukkumaan. Meidän oli aika palata kotiin.

Pentu 4vk
Leikin jälkeen pennut väsähtivät.

Kävin vielä uudelleen pentujen luona Hannen kanssa puolentoista viikon päästä. Ne kasvavat ja kehittyvät hurjaa vauhtia. Koordinaatio oli parempi ja vauhti huomattavasti lisääntynyt. Nyt Eija oli myös tuonut pennut ulos aitaukseen. Niille oli tuotu erilaisia virikkeitä kuten roikkuvia kevyitä tavaroita, dobo ja tunneli, joita pennut tutkivat innokkaasti. Pyrin olemaan kosketuksissa valitsemaamme pentuun siinä toivossa, että se muistaisi hajuni ja kotiin tulo meidän kanssamme viikon päästä olisi mukavampaa.

Pentu 6vk
Kuusi viikkoa ikää. Ulkoilemassa.

Pennun valintaan tietystä pentueesta vaikuttaa osaltaan ostajan toiveet ja hänen mahdollisuutensa toimintaan koiran kanssa. Kasvattaja seuraa pentuja joka päivä ja näkee niiden ominaisuuksia. Vastuullinen kasvattaja tuntee perheet, joihin pennut ovat muuttamassa ja voi siten arvioida mikä pentu mihinkin perheeseen parhaiten sopii. Kasvattajaa kannattaa siis kuunnella tässäkin asiassa.

Netistä löytyy luonnollisesti myös tietoa. En itse oikein keskustelupalstoista välitä, sillä niiden lähteistä ja tiedonjakajista ja heidän tarkoitusperistään ei ole varmuutta. Tutkin aika paljon hankikoira.fi -sivustoa sekä Kennelliiton sivuja. Tässä vaiheessa olin jo liittynyt Kennelliittoon, jonka Koiramme-lehti julkaisee mielenkiintoisia artikkeleita kaikenlaisista koira-aiheista.

Hankikoira.fi – ohjeita pennun valintaan löytyy täältä.

Mitä kotiympäristöön tarvitaan koiranpentua ajatellen

Meillä oli onni saada hoitaa nelikuista gorgipentua hetken aikaa. Mitä mainion tapa nähdä mitä vaaran paikkoja kotona on. Ennen hoitokoiran saapumista tarkastelin asuntoamme lattiatasolta. Johdot piiloon, lattialta kukkaset ylemmäs ja pissapaperia strategisiin paikkoihin. Pitääköhän kengätkin siivota pois? Kengät saivat jäädä, sillä aikomuksenamme oli kuitenkin olla pennun kanssa koko ajan. Oman pennun kanssa sitten yksinoloharjoitusten yhteydessä lienee varmempaa jos kengät ovat muualla kuin houkuttelemassa pentua niitä kokeilemaan.

Tuffe
Saimme hoitaa Tuffea vuorokauden. Pihaa ei vielä oltu aidattu joten Tuffe ulkoili hihnassa.

Kodin tilojen rajaaminen luo turvaa pennulle. Sillä tulee olla riittävästi liikkumatilaa, mutta kokonaisen omakotitalon lattiatilan käyttö on pikkupennulle tarpeetonta ja hämmentävää. Koiraporteilla voi rajata tilat niin, että koira näkee huoneeseen, mutta ei pääse kaikkialle. Lisäsimme myös mattoja lattioille, ettei pentu liukastuisi laminaatilla.

Sisäportit
Sisäporteilla rajattiin alueet, joilla pentu voi liikkua.

Pihaa meillä on yli 1200 neliötä. Aitaa ei oltu tähän mennessä tarvittu, joten sen rakentaminen olisi nyt aiheellista, jotta koira voi turvallisesti ulkoilla ilman hihnaa omalla pihalla. Kevytrakenteinen aita on huomaamattomampi mutta rajaa koiralle silti oman alueen kätevästi. Pyöreät pylväät pystytettiin ja aitaverkko pyöriteltiin paikalleen. Onneksi mieheltäni luonnistuu kodissa tarpeelliset nikkaroinnit käden käänteessä. Nyt on tilaa temmeltää!

Piha-aita
Aidan rakennus onnistui mainiosti kahdestaan.
Terassin portti
Mieheltäni onnistuu puutyöt. Terassiportti by A.V.
Portti
Pihan puolen portista tehtiin kevytrakenteisempi.

Hullaantuminen on lievä ilmaus tilalleni, josta mieheni jokin aika sitten sanoi että menee ihan överiksi, hymyssä suin. Hän oli kuitenkin se, joka alun alkaen on ollut sitä mieltä, että meillä tulisi olla koira.

Pitkin kesää pihalla touhutessani, kävin läpi paikkoja, jotta näkisin mitkä kohdat täytyy vielä varmistaa, ettei pentu joutuisi kiipeliin tai loukkaisi itseään. Yritin katsoa pihaa pennun silmin. Lopuksi vielä pohdin, että kuljen joka tapauksessa tiiviisti pennun kanssa sen elämän alkuajat, joten sekä sisällä, että ulkona tehdään myös järjestelyjä, kun pentu on jo tullut.

Valmistautuminen pennun tuloon

Hyvänen aika, meille on tulossa koiranpentu!


Pidin yhteyttä kasvattaja Eijaan ja kuulostelin uutisia astutuksesta ja myöhemmin tiineydestä. Alkoi varmistua, että kaikki oli kunnossa ja että meille saattaisi olla tulossa pentu tästä pentueesta. Odotusaika oli kihelmöivää. Koirakuumetta hoidin tapaamalla mahdollisimman paljon koiria ja koiraihmisiä.

Aloin kerätä ja lukea koirakirjoja koulutukseen ja harrastuksiin liittyen. Ilokseni huomasin, että tyyli on sitten 90-luvun muuttunut ja koirien luonteesta ja käyttäytymisestä ymmärretään paljon enemmän. Pääpointtina koiran opettamisessa on, että on kivaa. Sekä koira, että emäntä voivat nauttia ja iloita yhdessä tekemisestä ja samalla oppia tuntemaan toisensa ja tapansa. Ennen oman pennun saapumista voidaan toki vielä ajatella ruusuisesti tämän toteutuvan juuri kuten kirjassa kuvataan. Todellisuus voi olla sitten monella tavalla erilaista. Aika näyttää ja sehän tässä onkin kaikkein jännittävintä. Minkälainen persoona meidän koirastamme tulee?

Lainasin Hannelta pari Tuire Kaimion kirjaa, mutta huomasin pian, että ”Pennun kasvatus” olisi hyvä olla kotona ihan omana. Tori.fi oli oiva paikka etsiä ja sieltä löytyi hyvin nopeasti edullinen kappale omaksi. Kirjassa käydään erittäin yksityiskohtaisesti läpi ihan kaikki mahdollinen mitä koiranpennulle tarvitsee opettaa. Kukaan ei todennäköisesti pysty opettamaan koiraansa täysin kirjan mukaan, muttei tarvitsekaan. Osa opeteltavista asioista menee todennäköisesti helpommin ja osan kanssa saa tehdä töitä vähän enemmän. Kirjasta saa kuitenkin mukavasti vinkkejä niihin hankalampiin tilanteihin. Luimme kirjan kannesta kanteen mieheni kanssa.


Kaimion pentukirja

Netistä löytyy myös online-kursseja ja webinaareja joihin pääsee ilmaiseksi tai pikkurahalla. Myös kalliimpia kursseja toki löytyy, mutta päätin tutkia niitä sitten kun olen tutustunut omaan pentuuni ja tiedän haasteeni.

Mitä tarvikkeita kotiin tarvitaan?

Meillähän ei ole ollut koiraa yhteisessä kodissamme, joten kaikki tarvikkeet piti hankkia. Koiramentorini Hanne lahjoitti leluja ja muita tarvikkeita, joita heidän koiransa ei tarvitsisi. Ihanaa! Oli hihnaa ja turvavyötä ja hirvittävä kasa erikokoisia leluja. Puruluu, johon jäädytetään vettä sisään helpottaa siinä vaiheessa, kun hampaat kutiavat. Toinen puruluu toimii namikätkönä, jonka avulla pentu saa hieman enemmän tekemistä kaivaessaan namit piilosta. Tästä koira nauttii, sillä koiralle on luontaista tehdä vähän töitä syömistensä eteen.

Oma viehätyksensä tarvikeasiassa, on käydä koiratarvikeliikkeissä. Tavaroiden hypistely on kerta kaikkiaan ihanaa. Kuljetuskoppa hankittiin heti aikuiselle koikkerille sopivaksi siinä toivossa, että pentu ei siihen kovasti hampaitaan kokeilisi. Kuljetuskopan malliksi valitsin siirrettävän, joka voi kotona toimia pesäkolona. Siitä saa tulla pennulle rauhoittumispaikka, jossa on aina mukava köllötellä. Pehmeä peti sitä vastoin valittiin myyjän ohjeen mukaan halvimmasta päästä, sillä siihen hammas helposti pienenä osuu kerran jos toisenkin.

Netistä valikoimaa löytyykin sitten lähestulkoon rajattomasti kunhan tietää mitä tarvitsee ja mitä haluaa. Ja kaikkea netissä esitettävää ei todellakaan tarvita tai edes pidä hankkia. Esimerkiksi haukunestopantaa ei suositella, sillä se ei vaikuta haukkumisen syyhyn, vain itse haukkumiseen. Lisäksi ne ovat usein tehottomia tai voivat johtaa uusiin ongelmiin kuten esimerkiksi pelkojen lisääntymiseen. Kasvattajilta ja työkseen koiria kouluttavilta saa hyviä vinkkejä.

Tässä lista hankituista tarvikkeista:

  • Hihna ja panta (lahjana Hannelta, valjaat hankitaan kun voi mennä koiran kanssa mittaamaan oikean koon)
  • Leluja
  • Ruoka- ja juomakuppi
  • Peti
  • Koiraportti (jonka anoppini antoi lainaan)
  • Virikelelu (pennulle sopiva shakkipeli, jonka kätköistä löytyy ruokaa)
  • Virikelelu (pallo jonka sisään piilotetaan nappuloita, jotka putoavat koiran käsitellessä palloa)
  • Turkinhoitovälineet: harjahanska, pyöreäpäiset tassusakset
  • Kynsileikkurit
  • Hammasharja (ja tahna)
  • Kuljetuskoppa
  • Turvavyö (totutan koiran kulkemaan myös takapenkillä. Kaikkiin autoihin ei koira sovi takaluukkuun)
  • Jäljestysliina (ulkona harjoittelua varten kun ei voi pitää vapaana)
  • Valjaat (mitataan koiralle sopiviksi kaupassa)
  • Treenitasku (omistajalle. Nameja menee alussa hirvittävä määrä)
  • Trimmauspöytä (lainaksi alkuun, helpottamaan pöydällä tutkimista näyttelyssä, eläinlääkärillä)

Peten koiratarvike – mainio paikka sekä verkossa että livenä.

Kasvattaja

Koikkerikasvattajia löytyy Suomesta muutamia. Sen verran harvinainen rotu kuitenkin on, että rekisteröidyt kasvattajat oli suhteellisen helppo selata netitse. Kasvattajat pitävät useimmiten yllä nettisivuja tai blogia, jossa kertovat toiminnastaan ja koiristaan sekä kasvatusperiaatteistaan. Näistä saa jo hyvän käsityksen siitä, minkälaisesta kasvattajasta on kysymys.

Rotuyhdistyksen sivuilta löytyi myös ajantasainen pentutilanne sekä kasvattajat, joilla oli lähitulevaisuudessa pentusuunnitelmia. Tutkailin kasvattajien nettisivuja ja lähettelin meilejä. Koiramentorini Hanne ja muut koiraihmiset vihjaisivat, että vakavasti toimintaansa suhtautuvat kasvattajat ovat myös tarkkoja siitä, kenelle kasvattejaan luovuttavat. Tästä syystä kerroin jo sähköpostitse suhteellisen syvällisesti keitä olemme ja minkälaista koiraa meille haemme. Varoitettiinhan meitä myös pentutehtailijoista.

Pentutehtailija teettää pentuja koirillaan liian usein, eikä välitä siitä minkälaisiin olosuhteisiin pennut sijoittuvat. Koiria saatetaan hoitaa välinpitämättömästi tai ei lainkaan. Pentutehtailija ei myöskään välttämättä varmista yhdistelmän sopivuutta rotumääritelmään suhteutettuna tai edes sukusiitosprosenttia. Tuloksena tästä toiminnasta on mahdollisten perinnöllisten sairauksien lisääntyminen sekä koiraongelmat, kun uudet koiranomistajat ja koira eivät sovellukaan toisilleen ja kasvattajalta ei välttämättä saa asianmukaista tukea. Jos epäilee tällaista toimintaa, tulee tehdä ilmoitus eläinsuojeluviranomaiselle.

Mutta palataanpa aiheeseeni. Seuraavaa listaa kirjoittelin kasvattajille: kuinka monta henkeä perheeseen kuuluu; minkälaisessa asunnossa asumme ja minkälainen piha on käytössä; miten olemme töissä/kotona arkena; mitä harrastuksia koiralle suunnitellaan; minkälainen koirakokemus meillä on; milloin koiraa toivomme kotiin.

Suomesta löytyy onneksi monta varteenotettavaa koikkerikasvattajaa, joista päädyimme jyväskyläläiseen Eija Haaralaan ja Damlier’s kenneliin. Opimme, että Damlier’s pennut kasvavat kotona muiden koirien ja ihmisten parissa. Ne tottuvat pennusta asti kodin ääniin ja niitä käsitellään päivittäin, oman kehitystasonsa mukaisessa tahdissa. Yhdistelmät valitaan tarkasti eikä pentuja teetetä turhan usein. Uudet omistajat saavat kasvattajalta tukea ja apua tarpeen mukaisesti ja Eija seuraa täydellä sydämellä kasvattiensa kehittymistä.

Ajoimme esittäytymään henkilökohtaisesti Eijalle ja jäimme odottelemaan uutisia pennuista. Tähtäimessä olisi kesäpentu.

Suomen kooikerhondjeyhdistys – jokaisella rodulla on jonkinlainen yhteisö. Näin myös meillä.

Damlier´s kotisivut, josta pääsee myös blogiin.

Kooikerhondje

Kooikerhondje? Mikä se on?

Pitihän sitten alkaa pohtia minkälainen tämä kooikerhondje eli tuttavallisemmin koikkeri nyt oikeastaan on. Rotumääritelmällä ja googlella pääsee jo aika pitkälle. Tutkin videoita ja kuvia. Katselin myös toimintaa eri harrastuskentiltä Youtuben kautta. Jos vähän osaa kieliä, löytyy eurooppalaisilta sivuilta jo kaikenmoista.

Tahdoin kuitenkin päästä myös live-kosketuksiin oikeiden koirien ja koikkerihmisten kanssa. Somen kultakaudella tämä käy ketterästi. Huhuilua vaan paikkakunnan facebook-sivuilla ja koikkeriomistajia alkoikin ilmaantua. Moni kertoi mielellään rodusta ja pääsin vihdoin livenä tutustumaan muutamaan. Etsin myös koikkerkasvattajia, jotka asuvat lähistöllä ja kyselin josko koiria pääsisi tapaamaan ja myös samalla saada lisää tietoa ja todellisemman käsityksen kyseisestä rodusta. Koikkerkasvattajia on lähimaastossamme vain vähän, mutta heitä pääsin tapaamaan ja sain todella arvokasta tietoa. Tuli tunne, että he toivottavat tervetulleeksi koikkeryhteisöön ja kertoivat mielellään rodusta ja omista koiristaan.

Rotumääritelmässä mainittiin, ettei koikkeri kovasti välitä vieraista. Lähestulkoon jokainen tapaamani koikkeri on kuitenkin tullut lähelle ja halunnut rapsutuksia. Rauhallisia ja sopivan sosiaalisia ovat olleet. Koikkeri-ihmiset kertoivat koiriensa koulutettavuudesta, sillä koikkeri on kuulemma kovin ahne, mikä helpottaa kouluttamista. Pehmeällä opettamisella koikkeri oppisi mitä vain.

Lähellä järjestettiin myös kaksi suurta koiranäyttelyä, joten pääsin samalla verestämään vanhoja muistoja näyttelytoiminnasta. Samalla latasin puhelimeeni showlink-sovelluksen, jonka kautta näkee tulevat näyttelyt, sekä ajantasaiset tulokset pikkurahalla. Varsin koiraisaa aikaa, täytyy myöntää.

Koirarodun valinta

Koirarotua valittaessa pidän tärkeänä sitä, että koira sopii perheeseen, johon se on tulossa. Ulkonäkö on toissijainen kriteeri. Luonne, käyttötarkoitus ja omistajan mahdollisuudet ja halukkuus kouluttamiseen ja harrastamiseen tuntuivat tärkeimmiltä rotuvalintaan vaikuttavilta seikoilta. Haluammehan, että koirallakin on kivaa ja että se viihtyy perheessä mahdollisimman hyvin toteuttaen omia taipumuksiaan.


Aloitimme pohdinnan koiran koosta. Ei pieni muttei suurikaan oli lähtökohtana. Keskikokoinen koira mahtuu mukavasti mukaan vaikka julkisiin kulkuneuvoihin ja omaankin autoon takapenkille tai takaluukkuun, mutta olisi kuitenkin ”koiran kokoinen”. Tämän jälkeen pohdittiin muita ominaisuuksia. Varsinaista pihavahtia emme olleet hakemassa. Eihän haukkuminen sinänsä ole muuta kuin koiran puhetta, mutta vähempi parempi. Asumme koiraisalla omakotialueella ja olisi mukavaa jos ei koiran ihan kaikesta tarvitsisi varoittaa. Koulutuspehmeys tuntui kovin tärkeältä, sillä tarkoitushan on harrastaa koiran kanssa monipuolisesti. Näitä kriteerejä pyöritellen aloimme ystäväni Hannen kanssa tutkia hankikoira.fi -sivustolta koirien rotukuvauksia. Myös kennelliiton sivuilta löytyi hyviä ohjeita. Jälkimmäisestä voi vaihtoehtoja selata myös rotuluokittain, jos jo on jonkinlainen idea vaikkapa siitä, mitä ei ainakaan halua.

Tässä yksi hoidokeista, jonka koolla on väliä. Näitä Bernejä on taloudessa kolme. Ne ovat leppoisia nallekarhuja, jotka kaipaavat loputtomasti rapsutuksia.

Sain todeta, että rotuja on aivan hirvittävä määrä. Keskikokoisia koiriakin valtavasti. Kuitenkin rotumääritelmiä tarkasti tutkiskeltuamme saimme rajattua roduista neljä suhteellisen tasaveroista vaihtoehtoa. Nämä rodut olivat Lagotto Romagnolo, Kromfohrländer, Shetlannin lammaskoira ja Kooikerhondje. Shelttejä minulla on ollut aiemmin ja vaikka se kiva rotu onkin, tuntui siltä, että haluaisin tällä kertaa kokeilla toista rotua. Vaiston varassa mentiin ja päädyttiin kooikerhondjeen.

Kooikerhondjen rotumääritelmä

Hankikoira – tsekkaa vinkkejä ja tutki rotuja

Kennelliitto – ohjeita koiran ostajalle

Koiran hankintapäätös

Päätös hankkia koira tehtiin tammikuussa 2019. Asumme mieheni kanssa kahden omakotitalossa, jonka piha on kyllin suuri koiralle jos toisellekin. Molemmat kun koiraihmisiä olemme, on aihe eksynyt keskusteluun moneen otteeseen. Koiria on molemmilla ollut, muttei vielä yhteistä. Olen ollut pitkälti sitä mieltä, että koiran jättäminen yksin on julmaa ja kauheaa, ja tästä syystä meille ei koiraa ole vielä hankittu. Olemme molemmat täyspäiväisesti töissä ja tietoisuus siitä, että koiranomistajahan palaa töistä suoraa tietä kotiin, kulkematta mutkien tai omien harrastusten kautta, vakuutti siitä, ettei meille koiraa voi tulla. Ainakin ensin pitäisi vaihtaa sellaiseen työhön, jonne koiran voi ottaa joskus mukaan tai jota voi tehdä edes osittain etänä.

Kaikki muuttui kun olin hoitanut kaverin koiraa kolmisen päivää. Sen iloisen toohottajan lähdettyä, koti tuntui tyhjältä, elottomalta. Totesimme, ettei arjessamme ole juurikaan sitovia harrastuksia, emmekä oikeastaan matkustele tai haikaile matkustelusta ulkomailla. Lisäksi ulkoilu on jäänyt kovin vähäiseksi viime vuosina. Aktiivinen harrastus toisi mukavasti iloa ja liikuntaa elämään. Ynnäilimme omia aikataulujamme ja totesimme, että arki on järjestettävissä niin, ettei koiran tarvitsisi olla kokonaista työpäivää yksin. Tottuneet koiranomistajat vakuuttivat lisäksi, että kyllä koira työpäivän ajan kotona pärjää, kaikkihan töissä käyvät. Koiralla on kivaa kunhan vapaa-aikana sitten tehdään kivoja asioita yhdessä sen kanssa. No, näinhän se on. Päätös oli tehty.

Tässä hän on, joka sai meidät “ylipuhuttua”. Putte on Walesin springerspanieli, joka vaikuttaa olevan aina valmiina toimintaan.

Totesimme, että meillä on tilaa koiralle ja halua harrastaa sen kanssa. Hoitokoiriakin meillä on käynyt sen verran, että koirasta huolehtiminen tuntuu aivan luontaiselta. Yksi hoitokoiristamme pääsi myös ”puolipäivätöihin” miehen työpaikalle, jossa se viihtyi mainiosti, kunnes se aina lounastauolla palautettiin kotiin lepäämään ja odottamaan paluutani omista töistäni. Näiden hoidokkien myötä vahvistui tunne siitä, että oma koira olisi kiva kaveri, sillä sen kanssa voisi harrastaa vapaammin eikä sitä tarvitse palauttaa myöhemmin muualle. Sehän tulee tutuksikin toisella tavalla kuin hoidokki.

Mona ja minä 2018
Berni Mona kanssani sohvalla lepäilee työpäivän jälkeen. Se oli miehen mukana arkisin hallilla aamupäivävuorossa. Iltapäivisin vietti lepposia hetkiä kanssani kotona.

Aloin päivittää koiratietouttani netin kautta tarkemmin, ja ilokseni totesin, että harrastusvalikoimaa riittää. Agility, nose work ja kaverikoiratoiminta tuntuivat nousevan kiinnostavimpina harrastuksina esiin parhaiten. Lähistöllä on lisäksi koirakouluja ja harrastuskeskuksia todella runsas valikoima.

Tästähän tulee hauskaa!